Rouhiaisen sukuseura ry

Tähän on kopioitu suomennoksia Räisälän käräjien tuomiokirjoista 1600-luvulla niistä Rouhiaisista, joiden sukulaisuusyhteyttä Penttiin emme pysty osoittamaan:

Räisälän talvikäräjät 17.2.1665 s.34

Koska Yrjö Rouhiainen itse tunnustaa, että hän on joitakin aikoja sitten jäänyt velkaa porvari Heikki Hannukainen -vainajalle 3 tynnyriä tervaa, niin hän lupaa nyt istuvan oikeuden edessä maksaa tämän 3 vuoden kuluessa, 1 tynnyri vuodessa, mainitun Hannukaisen veljelle, Eskeli Hannukaiselle. Mutta Juho (p.o. Yrjö) Rouhiaisen veljet, jotka ovat silloin olleet yhdessä hänen kanssaan, ovat perineet samalla tavalla ja heitä hän saa velkoa laillisesti miten parhaiten voi ja taitaa. Yrjö Rouhiainen Unnunkoski Voisiko tämä Yrjö olla vaikka Pentin veli (käräjä 1702)?

Räisälän syyskäräjät 2.-3.9.1667 s.785v

Mikko Rouhiaista sakotettiin 3 markalla, koska hän ei ollut paikalla jutussa Heikki Heikinpoika Rouhiaista vastaan. Asia koski jotain aarretta, jonka tämän Mikon poika sekä muut paimenpojat olivat löytäneet järvenrannalta. Heikki väittää, että hänen isänsä oli tämän aarteen upottanut ja kätkenyt ruptuurikapinan aikana (ruptuuriaika = ruptuurisota 1656-58).

Ja lautamiehet todistivat, että hänet oli laillisesti haastettu. Heikki Heikinpoika Rouhiainen Unnunkoski

Räisälän talvikäräjät 6.-7.3.1668 s.616

Eräs poika, Juho Mikonpoika Rouhiainen, iältään n. 13 vuotta, kuin myös hänen isänsä sekä Yrjö Gorgoninpoika, Simo Heikinpoika ja Maria Juhontytär tunnustavat, että mainitut Juho Rouhiainen ja Yrjö Gorgoninpoika Simo Heikinpojan sekä Maria Juhontyttären kanssa ovat löytäneet Helisevänjärven rannalta viime kesänä kattilan, jossa oli potti ja muutamia rahoja, mutta eivät sanojensa mukaan tiedä, kuka on sen ottanut (ylös). Mutta tämä Juho Rouhiainen sanoo, että Yrjö Gorgoninpoika on sen löytänyt ja Maria Juhontytär ottanut (ylös) ja pessyt. Koska sitten nämä lapset eivät nyt halua tunnustaa, kuka on ottanut (ylös) kattilan tai ne rahat, joiden sanotaan siinä olleen, määrätään näitten lasten vanhemmat, nim. Mikko Rouhiainen, Kaisa Yrjöntytär ja Yrjö Gorgoninpoika, seuraavilla käräjillä puhdistautumaan siitä, että he eivät ole itse ottaneet (ylös) samaista kattilaa tai rahoja näitten lasten johdolla (?) eivätkä ole antaneet kenenkään muunkaan ottaa sitä (ylös) tai maksaa. Juho Mikonpoika Rouhiainen Makkola, Mikko Rouhiainen Makkola

Tässä tekisi mieli olettaa, että Yrjö Gorgoninpoika olisi Yrjö Yrjönpoika, jos johdatellaan nimiyhteyksiä Yrjö->George->Gorgon.

Räisälän kesäkäräjät 9.-10.7.1668 s.635-635v

Samoin sakotettiin kaikkia muita, jotka eivät ole oikeassa ajassa maksaneet (epäselvä) rahoja tässä pitäjässä vuodelta 1667, ja jotka ovat nim. —- Järvenpää, populi Mikko Rouhiainen — . Lautakunta sekä kruunuvouti määrättiin ulosmittaamaan kaikilta näiltä 3 markkaa sakkoa sekä heidän tuomarinmaksurästinsä ja suorittamaan valtuutetuille sekä tämän osuus sakoista että samaiset rahat. Pitkästä maksamatta olevien luettelosta on suomennoksessa jätetty muut nimet pois. Mikko Rouhiainen Järvenpää (Makkola)

Räisälän talvikäräjät 15.-16.3.1669 s.519

Anna Tuomaantytär Nenonen syytti kymmenniekka Risto Rouhiaista siitä, että tämä oli harjoittanut salavuoteutta hänen kanssaan, mutta ei ollut siittänyt hänen kanssaan lapsia. Kymmenniekka itse myöntää maanneensa kaksi kertaa hänen kanssaan. Häneltä (Rouhiaiselta) kysyttiin, tahtoiko hän mennä naimisiin hänen (Nenosen) kanssa. Hän vastasi, ettei voi sitä koskaan tehdä, koska hän (Nenonen) on huora, ja väittää nähneensä hänet itse teossa useitten muitten kanssa, minkä hän haluaa vastedes osoittaa. Samaa todisti myös Eskeli Ruuska, nim. että jalosyntyisen herra Törnesiöldin palvelijat ovat sanoneet hänen olleen kanssakäymisissä useitten muitten kanssa. Näin kymmenniekka tuomittiin 40 markan sakkoon. Koska nyt ei voida osoittaa, että hän (Nenonen) on ollut kanssakäymisessä muitten kanssa, armahdetaan hänet tällä kertaa sakoilla. Molempien tulee kuitenkin kärsiä kirkkorangaistus ja pyytää anteeksi seurakunnalta. Mikäli kymmenniekka voi vastedes osoittaa, että hän (Nenonen) on harjoittanut salavuoteutta muitten kanssa, tulee häntä sen vuoksi rangaista. Risto Rouhiainen Unnunkoski

Räisälän talvikäräjät 15.-16.3.1669 s.519

Siltavouti, ymmärtäväinen Lars Månsson syytti erästä herrasväkensä talonpoikaa Lauri Yrjönpoika Rouhiaista Unnunkoskelta, joka lienee viime syksynä varastanut viljaa hovin riihestä, koska hänet vielä viime viikollakin saatiin siitä kiinni. Hän pyysi tutkimaan asiaa ja että tätä Lauria siitä laillisesti rangaistaisiin. Lauri Rouhiaiselta kysyttiin, oliko hän vienyt viljaa hovin riihestä ja millä tavalla. Hän vastasi menneensä ikkunasta sisälle kaksi kertaa ja varastaneensa sieltä 13 kappaa ensimmäisellä kerralla ja toisella kerralla 7 kappaa. Lars Månsson väitti tätä vastaan Mikko Rakkolaisen todistaessa, että kummallakin kerralla viime viikolla oli varastettu 20 kappaa säkissä, minkä Rakkolainen oli häneltä (Rouhiainen) ottanut heti pois ja vienyt hoviin, mutta että hän oli vienyt kotiin vielä yhtä ison säkin samalla kertaa täynnä viljaa. Samoin ilmoitti tilanhoitaja, herra Åke Olsson, että hänen herrasväkensä aitan lattiaan, jossa viljaa säilytetään, on viime kesänä ja toisen kerran viime talvena kaivettu suuri kolo. Mutta hän ei voi vielä sanoa, kuinka paljon sitä tietä on varastettu, ennenkuin hän antaa mitata kaiken viljan. Hän väittää, että tämä Lauri Rouhiainen on ollut sielläkin, ja pyytää sen vuoksi, että hänet (Rouhiainen) määrätään lain mukaan puhdistautumaan. Näin ollen tämä tuomittiin palauttamaan asianomistajille se, mikä on vielä jäljellä, ja maksamaan sakkoa 3 kertaa niin paljon kuin on varastetun /tavaran) arvo, nim. 4 tynnyriä 31 kappaa yhteensä tai 39 markkaa 29 äyriä kuparirahaa, tai juoksemaan kujanjuoksu 50 raippaparin läpi yhden kerran edestakaisin. Lisäksi hänet määrättiin puhdistautumaan seuraavilla käräjillä lautamiesvalalla, ettei hän ole varastanut toisesta riihestä ja herrasväen aitasta, tai häntä rangaistaan ja sakotetaan kuten laki määrää. Lauri Yrjönpoika Rouhiainen Unnunkoski

Räisälän syyskäräjät 6.-7.10.1671 s.378v

Lauri Rouhiainen on levittänyt huhua, että amtmanni, ymmärtäväinen Lars Månsson olisi saanut kiinni joitakin varkaita, jotka ovat varastaneet viljaa täältä hovin aitasta, ja sitten antanut heidän juosta kujanjuoksun ilman laillista lupaa. Sipi Pessi todistaa, että tämä on näin puhunut, mikä nyt ei ole minkään arvoista. Häntä sakotettiin 3 markalla oikeudenkäyntikaaren 20.luvun mukaan. Koska hän on rutiköyhä, hänet tuomittiin istumaan jalkapuussa puoli vuorokautta. Lauri Rouhiainen Unnunkoski

Räisälän syyskäräjät 5.-7.10.1672 s.260v-261

Koska Yrjö Rouhiainen Unnunkoskelta itse myöntää ja tunnustaa, että hän on jäänyt velkaa ruptuuriajalta porvari Heikki Hannukaiselle Käkisalmesta 3 tynnyrillistä tervaa á 2 taalaria (?) tynnyri, 8 naulasta voita ja rahaa 8 äyriä kuparirahaa, niin tuomittiin Yrjö toimittamaan ja maksamaan tämä saatava Hannukaisen pojalle Hannulle ja velkomaan sitten veljiltään, miten parhaiten taitaa. Heikki Kiuru määrättiin ulosmittaamaan ja toimittamaan Hannukaiselle. Yrjö Rouhiainen Unnunkoski

Yli seitsemän vuotta aikaisemmin oli Yrjö jo tuomittu maksamaan velka 1 tynnyri vuodessa Eskeli Hannukaiselle, joka oli Heikki Hannukaisen veli. Nähtävästi on jäänyt maksamatta ja nyt määrättiin maksamaan Hannu Heikinpojalle.

Räisälän talvikäräjät 20.-21.1.1674 s. 1v-2

Samoin sakotettiin Pekka Käköstä Varikselasta niistä 3 korvapuustista, jotka hän on viime syksynä antanut Heikki Mikonpoika Poskiparralle, kuten Mikko Rouhiainen todistaa, ja jonka hän nyt oikeuden edessä myöntää, 3 kertaa kolmella markalla. Mikko Rouhiainen Makkola?

Samojen käräjien sivulla 2 jatkuu:

Edelleen sakotettiin Mikko Rouhiaista Makkolasta 4 kertaa 3 markalla niistä mustelmista, jotka hän on lyönyt Sipi Pulakkaan, ja samoin Risto Rouhiaista Unnukoskelta 6 markalla, koska hän on repinyt häntä (tarkoittanee Pulakkaa) tukasta, Mikon oman tunnustuksen ja Matti Käkösen, Heikki Kiurun sekä Simo Javanaisen todistuksen perusteella.

Mutta mitä siihen tulee, että Sipi Pulakka väittää tämän Risto Rouhiaisen kaivaneen kolon herrasväen puodin eli aitan alle, niin Sipi velvoitetaan tuomaan todistajansa ensi käräjille, sillä välin hänen on annettava vieraiden miesten tutkia asia Riston läsnä ollessa. Mikko Rouhiainen Makkola, Risto Rouhiainen Unnunkoski

Räisälän syyskäräjät 1.-2.10.1674 s. 43v-44

Sipi Pulakalle myönnetään vielä lykkäystä seuraaviin käräjiin todistajien hankkimiseksi hänen ja Risto Rouhiaisen välisessä jutussa. Juttu koskee sitä, että tämä Risto olisi ruptuuriaikana kaivanut kolon lattiaan herrasväen puodin alle täällä Räisälässä, kun hän oli paimenpoikana hovissa ja Sipi, joka oli siihen aikaan kymmenniekka, sanoo löytäneensä hänet sieltä. Sen jälkeen siitä tehdään päätös. Risto Rouhiainen Unnunkoski

Tuntuisi siltä, että viljavarkaus on kaiken kaikkiaan ollut kuuma asia, jota on selvitelty myös nyrkeillä. Syytöksiä tuntuu sinkoilevan monin tavoin. Kymmenniekka on eräänlainen vouti.

Räisälän talvikäräjät 17.-18.3.1675 s. 1195v

Lauri Jortikka Makkolasta tuomittiin 3 markan sakkoon, koska hän ei tullut käräjille vastaamaan Mikko Rouhiaiselle 20 kapasta kauroja (epäselviä sanoja), jotka hän (Jortikka) on luvannut hänelle (Rouhiaiselle). Lautamies Tahvo Suninpoika todistaa, koska Samuli Vilkki sanoi, että hänet oli haastettu. Risto Rouhiainen Unnunkoski?

Räisälän syyskäräjät 14.-15.10.1675 s.1237

Antti Rouhiainen tuomittiin 3 markan sakkoon, koska hän ei tullut käräjille Eskeli Kuhmon kanssa hevosen hinnasta, 12 taalaria kuparirahaa, mikä hänellä (Kuhmolla) on saatavana häneltä (Rouhiaiselta), koska Pietari Kukkonen sanoi haastaneensa hänet (Rouhiaisen). Mikäli hän (Rouhiainen) tunnustaa velan, on lautamies Heikki Kiurun ja Risto Sojakan ulosmitattava nämä 12 taalaria ja toimitettava Kuhmolle. Antti Rouhiainen Hytinlahti

Räisälän syyskäräjät 30.-31.8.1680 s.783-783v

Varikselan asukkaista esitti Tuomas Poskiparta Käkisalmen koulun rehtorin, herra (Dominus) Reinholdus Hartzin todistuksen 24.p:ltä elokuuta 1679, että hän oli sinä vuonna kaikkina neljänä rukouspäivänä kuten myös muina juhla- ja pyhäpäivinä ollut jumalanpalveluksessa Käkisalmessa. Myös esitettiin toinen mainitun herra Hartzin todistus 6.p:ltä tätä kuuta, että Paavo Siekkinen, Mauno Pentinpoika, Paavo Osa, Matti Montonen ja Tahvo Montonen ja osa heidän väestään on käynyt jumalanpalveluksessa kaikkina neljänä sekä muina juhla- ja pyhäpäivinä tänä vuonna Käkisalmen kirkossa. Heidät vapautetaan sen vuoksi lisäsyytteistä sen vuoden osalta, mutta heidän tulee hankkia vielä ilmoitus vuosilta 1678 ja 1679. Samoin vapautetaan em. Tuomas Poskiparta ja Mikko Rouhiainen lisäsyytteestä 3 rukouspäivän kirkossa käynnistä tänä vuonna mainitun herra Hartzin todistuksen nojalla, mutta neljännestä rukouspäivästä sekä vuodelta 1678 tulee Poskiparran hankkia ilmoitus, mutta Mikko Rouhiaisen sekä vuodelta 1678 että 1679. Mikko Rouhiainen Uskinsaari

Räisälän kesä- ja syyskäräjät 15.-17.8.1683 s.120v-121-

Mikko Rouhiainen Uskinsaaresta todistaa kuten aikaisemminkin ja lisää, että Heikki Ilo on kotimatkallaan tullut hänen taloonsa laskiaistiistaina ja ollut aterialla hänen luonaan. Hänellä (Ilolla) oli reessään ollut suolaa ja Ilo oli kertonut myyneensä niitä yhden kapan Puustin krouvissa, minkä Ilo itsekin myöntää. Hän sanoo myös, että tämä Ilo on samana talvena matkustanut vain yhden kerran Nevanlinnaan (Nyen), minkä hän jälleen vahvisti valallaan. Mikko Rouhiainen Uskinsaari

Mikko Rouhiainen oli eräänä todistajana murhajutussa, jota käsiteltiin Räisälän käräjillä useita kertoja. Kahta räisäläläistä miestä, Iloa ja Torstia, syytettiin murhasta Sakkolassa. Pohjanmaalta Nevanlinnaan matkanneen Kaarle Jaakko Yrjönpojan leski Margareta Simontytär haki oikeutta asiassaan. Mies oli murhattu paluumatkalla Nevanlinnasta v.1681. Alkoholilla oli nähtävästi osuutta asiaan, sillä em. käräjillä todistettiin myös, että murhattu mies oli ollut niin päissään, että papin rengin ja torpparin oli pitänyt kantaa hänet rekeen.

Räisälän talvikäräjät 23.-24., 26.-28.3.1685 s.100-100v

Sakotettiin Samuli Mikonpoika Rouhiaista Makkolasta niistä verinaarmuista, jotka hän oli lyönyt Elina Juhontytär Pajarin kasvoihin viime Tapaninpäivänä, 2 kertaa 3 markkaa kummastakin Klemetti Henttisen ja lukkari Matinpojan todistuksen nojalla ja haavoittamisen kaaren 10. luvun mukaan tahallisuudesta maanlain mukaan, sekä 40 markkaa joulurauhan rikkomisesta, koska tämän Klemetin (p.o. ilmeisesti: Samulin) isä, joka nyt poikansa puolesta tuli oikeuden eteen, eikä voinut tätä kieltää. Isä lupasi toimittaa poikansa seuraaville käräjille ja pyysi, että hän saisi kärsiä ruumiillansa tästä hairahduksestaan. Näin ollen oikeus ilmoitti hänelle, että jos hän ei saa poikaansa toimitetuksi oikeuden eteen, hänen tulee maksaa nämä sakot. Samuli Mikonpoika Rouhiainen Makkola

Räisälän välikäräjät 6.5.1685 s.203-209

Antti Antinpoika Rouhiainen Hytinlahden kylästä … ilmoitti rajaratsastaja Olof Täcklingin … lyöneen hänen isäänsä, Antti Rouhiaista niin, että hän oli kuollut yhdeksän päivää myöhemmin, 2.pnä huhtikuuta (viimeksi kulunutta). .. Päätös: Koska kaikki todistajat eivät nyt ole paikalla, asia lykätään seuraaville käräjille, jolloin heidän tulee saapua oikeuteen, minkä jälkeen langetetaan tuomio. Sillä välin rajaratsastaja pääsee vapaaksi takuuta vastaan.Antti Antinpoika Rouhiainen ja isänsä Antti Rouhiainen Hytinlahti

rajaratsastaja oli eräänlainen tullivartija

Räisälän syyskäräjät 26.-27., 29.-31.10.1685 s.163v-164

Risto Rouhiaisen oman tunnustuksen nojalla päätettiin, että hän maksaa 3 tynnyriä tervaa kauppamies Juho Meroselle(?) Käkisalmesta 1 ½ tynnyristä ruista, jotka hän on 5 vuotta sitten ostanut(?) tiliin ja luvannut siitä 4 tynnyriä tervaa. Tämä maanlain kauppakaaren 8.luvun mukaan. Risto Rouhiainen Unnunkoski (?)

Samojen käräjien s. 165-167v:

Viime käräjillä tapahtuneen välikohtauksen (?) johdosta rajaratsastaja Olaf Täckling toi nyt esiin todistajaksi tilanhoitaja Lars Månssonin, koska Antti Antinpoika Rouhiainen Hytinlahdesta syyttää häntä siitä, että hän (rajaratsastaja) on lyönyt hänen (Antin) isää Antti Roihaa (p.o. Rouhiaista) viime käräjillä niin, että tämä olisi siitä kuollut. (Månsson) esitti kirjallisesti todistuksensa, joka kuuluu seuraavasti: “Allekirjoittanut tunnustaa täten, että kun viimeksi pidetyillä talvikäräjillä 24. pnä maaliskuuta Asilan hovissa satuin illalla aterian jälkeen tulemaan rajaratsastaja Olof Täcklingin kanssa samaisen hovin riiheen, havaittiin siellä tulen sammuneen. Koska mainittu rajaratsastaja oli määrännyt erään talollisen nimeltä Antti Rouhiainen vartioimaan erästä toista pidätettyä talollista, hän vaati seisten lattialla, että tuli sytytettäisiin uudestaan. Kun tuli oli sytytetty, havaitsi hän samaisen talollisen makaavan nukkumassa sen toisen vieressä. Tällöin hän löi kerran (Rouhiaista) selkään noin sormenpaksuisella kepillä, joka hänellä oli kädessään. Tästä hän (Rouhiainen) ei herännyt. Sitten hän (rajaratsastaja) löi häntä (Rouhiaista) toisen kerran selkään, jolloin hän vasta heräsi, ja vielä kerran samalla kepillä selkään kysyen, miksi hän (Rouhiainen) on niin varma itsestään, että menee toisen viereen nukkumaan. Tähän hän (Rouhiainen) vastasi, että toinen pyysi minua, minkä seikan näin ja totesin enkä mitään muuta. Mutta Marianpäivän jälkeisenä päivänä hän (Rouhiainen) tuli Koukunniemeen 4 virstan(?) päähän täältä ja pyysi minulta rahaa lainaksi lunastaakseen sillä erään tuomion (oikeuden päätöksen?). Tällöin hän valitti vain, että selkää vielä vähän särki, kun rajaratsastaja oli lyönyt häntä, mutta ei näyttänyt mitään, sen enempää mustelmaa kuin verenvuotoakaan, vaan meni tiehensä, kun ei saanut minulta rahaa, Käkisalmen linnoitukseen, 2 ½ peninkulman päähän Koukunniemestä. Oikeellisuuden toteen näyttämiseksi en ole voinut tästä vaieta, vaan lisäksi tahdon ja voin tämän vaadittaessa valallani varmasti todistaa. Annettu Asilassa 6.pnä toukokuuta 1685.

Lars Månsson”

minkä todistuksen Lars Månsson virallisesti vahvisti…. (Tämän jälkeen tuli ainakin 7 todistajaa) … Koska asianomistaja Antti Antinpoika Rouhiainen vetoaa asiassa vielä useisiin todistajiin, jotka eivät ole nyt paikalla eivätkä haastettujakaan, ja pyytää lykkäystä seuraaville käräjille, lykätään(?) asia siihen asti, jolloin heidän tulee olla paikalla ja tuomio voidaan sitten langettaa. Antti Antinpoika Rouhiainen ja isänsä Antti Rouhiainen Hytinlahti

Räisälän talvikäräjät 17.-18.3.1686 s.83-84

Rajaratsastaja Olof Täcklingin pyynnöstä merkittiin pöytäkirjaan, mitä Heikki Puputti Miinakoskelta tiesi todistaa hänen asiassaan. Tämä kertoi, että kun mainitun rajaratsastajan olisi pitänyt lyödä Antti Rouhiais-vainajaa täällä käräjäpaikalla viime vuonna, oli mainittu vainaja päivää sen jälkeen, kun tämän olisi pitänyt tapahtua, pyytänyt tältä Olof Täcklingiltä rahaa lainaksi … Asia lykättiin vielä seuraaville käräjille… Sivulla 83v mainitaan: Rouhiais-vainajan poika Antti ja veli Risto Rouhiainen. Antti Rouhiainen ja Risto Rouhiainen Hytinlahti

Räisälän syyskäräjät 5.-6., 8.-12.11.1686 s.160-160v

Antti Rouhiais-vainajan leski ja hänen poikansa Antti Rouhiainen saapuivat oikeuteen odottamaan oikeuden päätöstä… Asia (lykättiin) vielä seuraaville käräjille…. Em. pykäliä ei ole kopioitu kokonaan, sillä niissä toistetaan samoja asioita kuin v:n 1685 käräjillä. Antti Rouhiainen Hytinlahti

Räisälän talvikäräjät 7.-12.3.1687 s.104-105

Oikeuteen saapuivat viime käräjien päätöksen mukaisesti Antti Rouhiaisen leski Kerttu Reijontytär Hytinlahdesta poikansa Antti Antinpoika Rouhiaisen, ja miehensä veljen, Risto Rouhiaisen kanssa sekä rajaratsastaja Olof Täckling…. Antti Rouhiaisen leski Kerttu Reijontytär ja Antti Antinpoika Rouhiainen Hytinlahdesta, Risto Rouhiainen Hytinlahti(?)

Samojen käräjien s.104v-105

Tuomio: Talollinen Antti Rouhiainen on voinut ensin kärsimättömyyttään sanoa, että rajaratsastaja oli lyönyt häntä, koska talolliset mielellään näkevät, että kruunun väki saa jotain (harmia?), ja sanovat siten mielellään enemmän kuin vähemmän. Koska 1) on havaittu, ettei Rouhiainen ole saanut sellaisia iskuja tai sellaiseen kohtaan, että hän olisi siitä kuollut, eikä tämä ole tapahtunut kavalalla teolla, vaan vain oikaisevassa tarkoituksessa; 2) vainaja ei ole valittanut tästä heti oikeuden edessä käräjillä, jotka sillä kertaa pidettiin Asikkalan hovissa, jossa tämä tapahtui, 23 p:stä maaliskuuta 1.päivään huhtikuuta; 3) vielä vähemmän näyttänyt mustelmia tai haavoja silloin käräjillä tai missään niiden jälkeen; vaan 4) useat ovat valalla vakuuttaneet, ettei hänellä ollut mustelmia muutaman päivän jälkeen, kun hän oli saunassa, ja 5) on myös todistettu, ettei hän ollut sairaana, ja siten 6) hän on kuollut johonkin äkilliseen sairauteen ja tautiin, kuten monille tapahtuu ja lautakunta osoittaa; 7) antakoot asianomistajat valituksensa raueta älköötkä koskaan enää vetoa siihen, niin kuin edellä olevasta ja itse tutkimuksista on nähtävissä ja saatavissa. Näin ollen julistetaan rajaratsastaja Olof Täckling täysin vapaaksi enemmistä syytteistä tässä asiassa maanlain tappamisen kaaren 18. ja 19. sekä 26. luvun mukaisesti tahallisuudesta. Kuitenkin tämä (päätös) alistetaan nöyrimmästi korkea-arvoisen kunink. hovioikeuden korkeaan harkintaan ja päätöksentekoon. Antti Rouhiainen Hytinlahti

Räisälän syyskäräjät 3.-8.10.1687 s.190-191v

Mikko Rouhiaisen vaimo Uskinsaaresta ja Räisälän pitäjästä todisti valalla, että entinen porvari, Heikki Pirhos -vainaja oli saanut 9-10 vuotta sitten osuutensa karjasta, jonka hän oli jakanut veljensä Juho Pirhosen kanssa Kilpolansaaressa, 7 kpl lehmiä, jotka hän oli sieltä antanut heti ajaa joen yli Kurolansaareen tämän vaimon ja hänen edellisen miehensä, Risto Kuisman luo, joka oli silloin Juho Pirhosen torppari. Hän (vaimo) oli sitten koko kesän lypsänyt niitä siellä, kunnes hän (Pirhonen) oli ajanut ne syksyllä Järvenpäähän, paitsi että hänellä oli jo aikaisemmin ollut 2 kpl lehmiä osuudellaan kaupungissa. Tämä merkittiin pyynnöstä pöytäkirjaan ja ilmoitettiin sen jälkeen tiedoksi. Kaupunki oli Käkisalmi. Mikko Rouhiainen ja vaimo Uskinsaari

Räisälän ym. talvikäräjät 23.-24., 27.-30.3.1690 s.62

Vielä sakotettiin Antti Rouhiaista, joka asuu Hytinlahden takamaalla, 3 markalla, koska hän ei tullut vastaamaan Luukas Huppuselle Unnunkoskelta siitä kaurasta, jonka hän oli antanut karjan syödä. Lautamies Eskeli Pelkonen sanoi haastaneensa hänet. Antti Rouhiainen Hytinlahti

Samojen käräjien s.75-75v:

Koska Antti Rouhiainen Hytinlahdesta on jo kolmantena sunnuntaina kolmen pyhän kuninkaan päivän jälkeen juonut itsensä humalaan paloviinasta Risto Rouhiaisen lesken luona, häntä sakotetaan 40 markalla sapatin rikkomista koskevan kunink.julistuksen v:lta 1687 5:nnen kohdan nojalla. Mainittu leski, joka on myynyt paloviinan, on myös tuotava esiin ja vedettävä oikeuteen seuraavilla käräjillä. Antti Rouhiainen Hytinlahti, Risto Rouhiaisen leski

Räisälän ylimääräiset käräjät 26.-27.3.1697 s.177-180

Aapro Tahvonpoika (Abraham Staffansson) Torstia Räisälän Varikselasta oli syytettynä siitä, että hän oli tappanut veljensä Lauri (Lars) Tahvonpojan puunuijalla viime vuoden pitkäperjantaina. Jutussa oli useita todistajia, mm. kaksi Rouhiaista. Heitä koskevat kohdat on otettu tähän: Sitten Aapro pyysi, että hänen todistajiaan kuultaisiin valallisesti … Sen jälkeen hän toi esiin vaimonsa veljen, talollinen Joonas Mikonpoika Rouhiaisen Uskinsaaresta. Läheisen lankouden takia oikeus ei sallinut hänen vannoa valaa. Hän myönsi olleensa läsnä, kun Lauri kuoli, ja että veri oli heti tullut suusta, mutta hän kielsi nähneensä kuolleen selän, oliko siinä mustelmaa vai ei…. Edelleen Aapro toi paikalle sisarensa miehen, talollinen Risto Heikinpoika Rouhiaisen Kaarlahdesta, jota ei myöskään päästetty valalle. Hänellä ei ollut muuta sanottava kuin, että hän oli ollut paikalla silloin, kun Räisälän pitäjän entiset lautamiehet Kaukolan kylästä, Yrjö Montonen ja Tuomas Paavilainen, olivat 2 viikkoa myöhemmin tarkastaneet ruumiin ja että he eivät olleet havainneet mitään verihaavaa päässä. Hän kertoi myös kysyttäessä, että lautamiehet eivät olleet tarkastaneet ruumiista muuta kuin pään ja kädet. Aapro tuomittiin kuolemaan veljensä taposta. Joonas Mikonpoika Rouhiainen Uskinsaari, Risto Heikinpoika Rouhiainen Kaarlahti

Räisälän syyskäräjät 24.-27., 29.-31.10.1699 s.103v

Leski Maria Mikontytär Rouhiainen Unnunkoskelta, valitti Reijo Montosesta, samasta kylästä, että tämä oli käynyt hänen kimppuunsa lyönnein ja iskuin 2 viikkoa sitten sunnuntaina, ja anoi hänelle lainmukaista ojennusta. Todettiin, että lautamies Pekka Suutari oli haastanut Montosen näille käräjille eikä hän ollut lähettänyt esteen todistajia. Näin ollen häntä sakotettiin vuosina 1692 ja 1695 annetun, haastetta koskevan asetuksen mukaan. Lautamies Montonen oli tutkinut mustelman, jonka hän (Reijo Montonen) oli lyönyt Maria Rouhiaisen käteen. Näin ollen Montonen tuomittiin 3 markan sakkoihin maanlain haavoittamisen kaaren 10.luvun mukaan tahallisuudesta. Koska hän oli syyllistynyt tähän tappeluun sunnuntaina, hänet tulee langettaa myös 5 taalarin sakkoihin hopearahaa rauhan- ja sapatinrikkomista koskevien kuninkaallisten asetusten 3. ja 10.kohtien mukaan, (annettu) 17.p:nä lokakuuta 1687, tai varojen puuttuessa istumaan 2 sunnuntaina peräkkäin jalkapuussa kirkon ovella (sekä maksamaan) 24 äyriä hopearahaa oikeudenkäyntikuluina. Montonen saakoon seuraavilla talvikäräjillä tuoda asian valittajaa Maria Mikontytärtä vastaan, miten parhaiten voi ja taitaa vuoden 1695 kunink. asetuksen ja sen 2.kohdan mukaan, joka koskee pitkittyvien oikeusjuttujen lyhentämistä. (Lautamies oli Nuutti Montonen). Maria Mikontytär Rouhiainen Unnunkoski

Räisälän syyskäräjät 19.-21., 23.-27.10.1705 s.149-150

Eerikki Rouhiainen Räisälän pitäjästä ja Varikselan kylästä antoi oikeudelle tiedoksi, että hänen riihensä, joka oli täynnä viljaa, sekä vieressä seisova ohra-auma, olivat palaneet poroksi luultavasti keskiyön aikaan syttyneessä tulipalossa. Hän anoi, että häntä kohdannutta onnettomuutta korvattaisiin hänen (tilansa) parantamiseksi ja säilyttämiseksi siten, että hän saisi jotain apua ja paloapua Räisälän pitäjän rahvaalta. Koska lautakunta osoitti, että mainittu Rouhiainen ei ollut mitenkään syypää tähän palovahinkoon, vaan että tuli oli todella vahingossa päässyt irti, eikä hän ollut voinut sitä yöaikaan pitää silmällä tai arvata ennalta, minkä hän nyt valalla (sormet) kirjalla (Raamatulla) ääneen todisti. Näin ollen oikeus suostui siihen, että tämä Eerikki Rouhiainen saa maanlain rakennuskaaren 37. luvun, v:n 1642 käräjäasetuksen ja sen 18.kohdan sekä v:n 1681 talonkatselmusasetuksen viimeisen kohdan mukaisesti 6 äyriä hopearahaa jokaiselta Räisälän pitäjän savulta, joita on 153. Nämä varat tulee käyttää onnettomuuden uhriksi joutuneen riihen rakentamiseen niin, että ei mitään (korvata?) siitä ohra-aumasta, joka on riihen kanssa palanut poroksi, 22. joulukuuta päivätyn kunink.asetuksen mukaisesti. Eerikki Rouhiainen Variksela

Huomaamme, että asetuksilla määrättiin pitäjän talot osallistumaan tulipalon tuhojen korvaamiseen. Tulimme nyt saamiemme käräjäpöytäkirjojen viimeiseen tuomioon. Pentti Rouhiaisen sukuhaaran osalta viimeinen merkintä oli vuodelta 1703. Alue joutui venäläisille Käkisalmen tultua vallatuksi vuonna 1710. Miten mahtanee olla sen jälkeen dokumentoitu tuomioita ja onko niitä tallessa jossakin arkistojen kätköisssä? Aika näyttää, onko Neuvostoliiton jälkeen jostakin löydettävissä Kannaksen vaiheita koskevia asiakirjoja. Tässä vaiheessa tietomme päättyvät näiltä osin tähän.

Pentti Rouhiaiseen liittyvät tuomiokirjat:

Tähän on kopioitu ne tuomiokirjasuomennokset, jotka liittyvät epäilyksettä Penttiin tai hänen perheeseensä.

Räisälän syyskäräjät 2.-3.9.1667 s.788

Tuomittiin Pentti Rouhiainen Kaukolasta maksamaan 1 tynnyri kauraa, koska hänen sikansa ovat syöneet (ne) Jaakko Montoselta. Eräät lautakunnan jäsenet todistavat tämän ja Heikki Henttinsen tulee ne ulosmitata.

Räisälän syyskäräjät 6.-7.10.1671 s.374

Määrättiin Matti Käkönen ja Nuutti Paavilainen katsastamaan, kuinka suuren kappaleen peltoa Lauri Everi on Brandt’in luvalla ottanut itselleen Pentti Rouhiaiselta. Sen jälkeen tehdään tarkempi päätös.

ja samat käräjät s.374

Lauri Everi Kaukolasta astui esiin ja valitti naapuristaan Pentti Rouhiaisesta, joka oli hänen kaskestaan, jonka hän (Everi) oli kylän yhteiseltä suolta hakannut ja raivannut, anastanut itselleen kolmisen kapanalaa maata ja ympäröinyt sen aidalla. Hänellä oli todistajinaan kaksi lautamiestä Matti Käkönen ja Sipi Pessi, jotka todistivat, että tämä Lauri on jo korjannut kaksi satoa peräkkäin samalta maalta ja kun hän aikoi kylvää maan kolmannen kerran, tämä Rouhiainen tulee, eikä vain väkisin kylvä, vaan valtaa ja ympäröi aidalla kaikki. He todistivat koko lautakunnan kanssa, että kaikki on kylän yhteistä metsää ja suota. Tähän Rouhiainen väitti, että koska hän oli samalla maalla kaivanut ojan erään suokappaleen ympäri ja viljellyt sitä koska Lauri Everin hakkaama ja viljelemä (maa) oli hänen aluettaan, niin sanoo ottaneensa sen itselleen aitauksellaan ja jo kylväneensä. Koska todistetaan, että metsä on yhteistä, olisi Rouhiaisen pitänyt maksaa sakkoa 40 markkaa väkivallasta maanlain/kuninkaankaaren 28. luvun mukaan. Mutta hänen tietämättömyytensä ja köyhyytensä takia hänet armahdettiin 9 markan sakolla tällä kertaa rakennuskaaren 41.luvun mukaan ja tuomittiin menettämään satonsa sekä luovuttamaan samaisen maan Lauri Everille nautittavaksi ja viljeltäväksi. Tästä Rouhiainen vetosi laamanninoikeuteen.

Räisälän talvikäräjät 20.-21.1674 s. 3

Koska Pentti Rouhiainen myöntää olleensa yhtiössä setänsä pojan Yrjö Rouhiaisen kanssa ennen ruptuuriaikaa (1656-58), jolloin tehtiin se velka, jota porvari Hannukaisen poika perii heiltä, niin julistettiin tuomio, että hän maksaa suhteellisesti saman velan 4 markalla 28(?) äyrillä kuparirahaa, ja velkoo sitten veljiään miten parhaiten voi.

Tämähän osoittaa, että Pentillä oli veljiä, mitä ei ollut mainittu Pullin sukupuussa eikä ole ollut esillä muussakaan yhteydessä! Entä miksi Pentti velkoo veljiltään? Eikö tarkoittane, että myös veljet ovat olleet velanottoaikana samassa talossa (yhtiössä)?

Räisälän syyskäräjät 30.-31.8.1680 s.784

Yrjö Rouhiainen Kaukolasta tuomittiin maksamaan kappalaiselle, herra Isac Jackariukselle todistettu ja tunnustettu valka, 3 riikintaalaria eli 12 taalaria kuparirahaa aikaisemman arvon mukaan, minkä hän on edesmenneelle venäläiselle Iivana Tukialle velkaa ja jonka hän (Tukia?) on testamentannut herra Isac’ille. Tästä kirkkoherran, herra Erich Molleniuksen on saatava 10 taalaria kuparirahaa mainitun vainajan hautausmaksuksi.

Venäläinen tarkoittaa tähän aikaan yleensä kreikanuskoista karjalaista. Tämä Yrjö lienee Pentin serkku.

Räisälän ym. syyskäräjät 12.-17.11.1688 s.246v-247

Sakotettiin Pentti Rouhiaista Kaukolasta 3 markalla, koska hän ei tullut käräjille vastaamaan Pentti Ohvolle samasta kylästä siitä, että oli pystyttänyt navettansa viisi viikkoa sitten tämän Ohvon tuvan ikkunan alle suureksi haitaksi Ohvolle, kun aurinko ei pääse paistamaan hänen tupaansa eikä sinne pääse puukuorman kanssa. Lautamies Nuutti Paavilainen ilmoitti haastaneensa hänet. Näin ollen mainittua Rouhiaista kehotetaan siirtämään pois samaisen rakennuksensa, jos hän haluaa välttää laillisen rangaistuksen, koska mainitut lautamiehet Nuutti Paavilainen ja Yrjö Montonen myös todistavat, että rakennus on pystytetty suureksi haitaksi Ohvolle. Muuten hänet haastetaan seuraaville käräjille. Tähän aikaan talot rakennuksinen lienevät olleet lähekkäin keskellä kylää, joten näinkin on voinut käydä.

Räisälän ym. syyskäräjät 10.-15.10.1692 s.92

Lauri Pentinpoika Rouhiainen Kaukolasta on veljensä Yrjön kanssa soutanut veneellä viime vuoden elokuun 21.pnä, joka oli sunnuntai, 3 penikulmaa Särksaloon ollakseen veljensä puhemiehenä, laiminlyöden jumalanpalveluksen sinä päivänä, kuten hän itse myöntää ja kirkkoherra Johan Nigraeus kirjallisesti ilmoittaa. Nimismies todistaa haastaneensa molemmat lautamies Nuutti Paavilaisen kautta käräjille, kuten Lauri itsekin myöntää. Heidät tuomittiin kumpikin 40 markan sakkoon sapatin rikkomisesta sapatinrikkomisasetuksen 3. ja 11. kohdan mukaan. Penikulma 1600-luvun alussa oli n. 6 km, v:sta 1649 se oli 10 689 m. Näin saimme tietää, että kaksi Pentin pojista oli tässä vaiheessa aikuisia. Jos puhemiestehtävä tuotti tulosta, oli Yrjöllä sittemmin myös perhettä.

Räisälän talvikäräjät 10.-13.3.1697 s.104

Sipi Pekanpoika Ohvo Räisälän pitäjästä ja Kaukolan kylästä valittaa kovasti Jaakko Everistä ja Pentti Rouhiaisesta, samasta kylästä, että he ovat viime kesänä väkisin (niittäneet) Hautapellonniityn, vaikka hän on saanut tämän oikeusistuimen lopullisen tuomion ja päätöksen 18.p:ltä maaliskuuta 1695, minkä johdosta hänellä on mielestään pysyvä, moittimaton omistusoikeus (niittyyn). Hän anoi, että heitä rangaistaisiin lainmukaisesti valitetusta harjoitetusta väkivallasta. Vastaajat esittivät tämän oikeusistuimen antaman todistuksen 28, 29.p:ltä maaliskuuta 1695 eräistä heidän esiin tuomistaan todistajista Nurminiityn ja tämän niityn suhteen, mutta asia on jäänyt silleen. Tämän näytön nojalla oikeus toteaa, että heidän väkivaltansa Ohvon niittyjen heinänteossa ja muussakin viljelyksessä, raivauksessa ja kylvössä, jota he ovat ottaneet tehdäkseen, on tuskin puolustettavissa. Sen vuoksi Jaakko Everi ja Pentti Rouhiainen menettämään, mitä he ovat Sipi Ohvolle kuuluvilta tiluksilta saaneet, ja heinän puutteessa korvaamaan sen arvo rahassa. Kumpikin tuomittiin myös tekemästään väkivallasta sakkoihin maanlain kuninkaankaaren 28.luvun mukaan, 40 markkaa kummallekin, sekä kihlakunnanoikeuden tuomion rikkomisesta 3 markkaa maanlain käräjäkaaren sen luvun mukaan. Vastaajien on myös korvattava Ohvolle käytetyt oikeudenkäyntikulut yhteensä 1 taalari 8 äyriä hopearahaa.

Asia oli em. mukaan ollut esillä jo kevätkäräjillä 1695, josta Pulli ei ollut kirjannut tuomiota, ehkä arkistossa ei ole kaikkia asiakirjoja. Ohvolla ja Pentillä eivät naapurisuhteet ole ilmeisesti olleet kovin lämpimät, olihan Pentti tuomittu yhdeksän vuotta tätä käräjätapausta aikaisemmin purkamaan navetta Ohvon tuparakennuksen tuntumasta.

Räisälän syyskäräjät 2.-6., 8.11.1697 s.324

Lukkari Esko Eskonpoika Kaukolan kylästä todisti, että talollinen Pentti Rouhiainen pitää hallussaan hänen viljelykseensä ottamansa tilan niittyä nimeltä Kortesuo, 6 kuormanalaa. Tämän vahvistukseksi hän toi esiin vanhan laamannin(käräjien) lautamiehen Eerikki Oravan, joka on asunut samaa tilaa ennen Venäjän ruptuuria. Vastaaja sanoi, että hän on pitkän aikaa tehnyt niityltä heinää moitteetta ja on raivannut enemmän kuin puolet. Tämän asian oikea laatu voidaan tutkia mukavimmin itse paikalla ja näin ollen oikeus totesi aiheelliseksi määrätä vuokraajana luotetun Åke Ohlssonin ottamaan selkoa tämän asian oikeasta laidasta tulevana kesänä, jos Luoja suo, minkä jälkeen asiassa seuraa se päätös, joka voi olla sopiva.

Samat käräjät s.325v

Risto Tajunen Kaukolan kylästä kertoi, että hänen appensa oli luvannut hänelle viidennen osan omaisuudestaan, ja valitti, että hän (epäselvä) ei viime talvena ollut saanut jaossa viljaa kuin kuudennen kapan. Lauri Rouhiainen antoi isänsä puolesta oikeudelle Tajusen anomuksen johdosta vastauksen, että Taju on saanut viidennen osan kokonaan muusta omaisuudesta paitsi viljasta, joka on jaettu suhteellisesti kuuteen osaan isän vielä eläessä. Kuudes osa on tarkoitettu hänen (isän) elatuksekseen. Oikeus katsoo, että Risto Tajunen ei ole tässä järjestelyssä vähimmässäkään määrin syrjitty. Näin ollen julistetaan hänen vaatimuksensa lisäviljasta arvottomaksi ja hänen on tyydyttävä siihen osuuteen sekä viljasta että muusta, jonka hän on jo saanut haltuunsa.

Edelleen samat käräjät s. 325v-326

Risto Tajunen Kaukolasta valitti Lauri Rouhiaisesta, samasta kylästä, että hänen (Rouhiaisen) hevosensa ovat laitumella ollessaan turmelleet hänen kaurasatonsa Saviahonsuolla, mikä lautamies Nuutti Montosen arvion mukaan on verotusarvoltaan 1 tynnyri kauraa. Mainittu lautamies sanoi, että vahinko johtui siitä, ettää Rouhiainen oli jättänyt aitauksen eräältä kohdasta auki korjattuaan heinää aitauksen sisältä, minkä jälkeen hevoset pääsivät sisälle ja näin tämä valitettu vahinko oli tapahtunut. Näin ollen Lauri Rouhiainen tuomittiin maksamaan tästä vahingosta korvaus lautamiehen arvion mukaan: 1 tynnyri kauraa sekä 24 äyriä hopearahaa oikeudenkäyntikuluina.

Sivulla 324 syytetiin Penttiä Kortesuon laittomasta hallussa pitämisestä. Samojen käräjien pöytäkirjan seuraavalla sivulla mainitaan viljasta, joka oli jaettu kuuteen osaan isän vielä eläessä. Pentti oli siis kuollut maaliskuun ja marraskuun välillä. Kuollutta voitiin vielä syyttää käräjillä (s.324). 1600-luvun viimeisinä vuosina lienee ollut katovuosia, joten näiden haasteiden taustaa voidaan ajatella nälän tuottamana, mutta on Laurin ja langon välillä ehkä ollut muutenkin huonot suhteet.

Pöytäkirjasta toteamme, että Pentillä on ollut tytär, joka oli naimisissa Tajusen kanssa. Tajunen oli saanut viidennen osan omaisuudesta ja Pentti oli tarkoittanut kuudennen osan omaksi elatuksekseen. Tästä voinemme päätellä Pentillä olleen viisi lasta, kuten jäljempänä seuraavista tuomioista vielä varmistuu. Pentti kuoli ilmeisesti leskenä. Vaimosta ei kuitenkaan löydy mitään viitettä pöytäkirjateksteissä.

Tuomiokirjoista käy selville, että Pentti oli viljellyt maata Kaukolassa jo 1650-luvun alkupuolella, joten olemme seuranneet hänen vaiheitaan noin 45 vuoden ajalta. Pentin kuoltua näyttäisi talosta olleen vastuussa Lauri ja tässä vaiheessa oli hänellä “hevosia” eli enemmän kuin yksi. Kun myöhemmin mainitaan vielä pojista Esko, on Pentin apuna ollut ainakin kolme poikaa, jotka käsittämiään viljelyoikeuksia puolustaessaan pystyivät poistamaan pellolta naapurit, pääteltänee tästä, että pojilla on ollut voimaa ja kokoa. Elämä ei suinkaan ole ollut helppoa.

Räisälän syyskäräjät 21.-26.11.1698 s.218v-219

Kymmenniekka Henrik Reesman Räisälästä ilmoitti oikeudelle tiedoksi, että Lauri Pentinpoika Rouhiainen Kaukolasta oli hyökännyt hänen kimppuunsa ja repinyt tukasta, kun hän oli kutsumassa häntä (Rouhiaista) hovin työhön. Lauri koetti kieltää tämän, mutta Nuutti Savolaisen, samasta kylästä, valallinen todistus sai hänet vakuuttuneeksi. Näin ollen Lauria sakotettiin 6 markalla hopearahaa kaupunginlain haavoittamisenkaaren 12 luvun mukaan tahallisuudesta sekä määrättiin korvaamaan oikeudenkäyntikulut 1 taalarilla hopearahaa. Kun tämä oli julistettu, Lauri sanoi, että hän (kymmenniekka?) määrää hovin työstä lahjuksilla ja lahjoilla, mikä myös pyynnöstä merkittiin pöytäkirjaan.

Teksti tuo esiin useita mielenkiintoisia näkökohtia. Oli kulunut vuosi edellisten käräjistä. Mainitaan Nuutti Savolainen, joka kirkonkirjoissa on vuonna 1760 kuolleen Pentti Rouhiaisen appi. Tässä tuli nyt esiin, että väkeä määrättiin hoviin töihin. Olivatko pojat kenties olleet aikaisemmin hovin töissä, mutta Lauri nyt isäntänä katsoi voivansa siitä kieltäytyä? Tässä tulee myös jälleen esiin väkivaltainen käyttäytyminen.

Räisälän talvikäräjät 3.-8., 10.-12.2.1702 s.12-12v

Sakari Muukkonen Räisälän pitäjästä valittaa Esko ja Yrjö Rouhiaisesta samasta pitäjästä, koska he ovat vastoin hänen tahtoaan määränneet hänelle heidän veljensä perinnönjaossa ikivanhan lehmän, joka pian sen jälkeen on kuollut(?), heidän pesäänsä kuuluvan lehmän sijasta, joka on poikinut vain 2 kertaa. Lauri Rouhiainen todisti samoin, mitä Esko ja Yrjö eivät voineet kieltää. Näin ollen heidät tuomittiin antamaan Sakarille nuori lehmä sekä 24 äyriä hopearahaa oikeudenkäyntikuluina. Samoin heidän tulee toimittaa hänelle se uhkasakko, jonka vastaajat ovat ottaneet pois Sakarilta ja jonka he ovat aluksi antaneet hänelle suosiolla 6 vuodelta paimenen palkkaa.

Pulli totesi tästä: Tekstistä ei käy selville, mihin Muukkosen vaatimus perustui,. Hänen täytyi olla jollain tavalla sukua Rouhiaisille tai ehkä lankomies.

Mitä mahtanee tarkoittaa “hänelle heidän veljensä perinnönjaossa”? Jos tämä on kirjausvirhe tarkoittaen isän perinnönjakoa, olisi Muukkonen naimisissa Pentin tyttären kanssa, joka olisi aikaisemmin mainittu toinen Pentin tytär. Näyttäisi siltä, että Muukkonen on aikanaan ollut paimenena Rouhiaisilla. Nyt Lauri todisti Muukkosen puolesta ja Eskoa ja Yrjöä vastaan! Olivatko Esko ja Yrjö jollakin tavalla juonineet lehmien vaihtamisella?

Räisälän syyskäräjät 1.-5., 7.-11.12.1703 s.162

Lauri, Yrjö ja Eskeli Rouhiainen Kaukolasta esittivät, että Tuomas Ahokkaan, samasta kylästä, koira on raadellut kuoliaaksi 4 heille kuuluvaa sikaa, jotka lautamies Montonen on arvioinut yhteensä 11 taalarin 16 äyrin kuparirahaa arvoiseksi. Koska he vahvistivat tämän valituksensa karja(nhoitaja?) Risto Ohvon sekä Valpuri Ramman todistuksella, tuomittiin Ahokas maksamaan sikojen arvo asianosaisille sekä 24 äyriä hopearahaa oikeudenkäyntikuluina ja lisäksi sakkoja 3 markkaa maanlain rakennuskaaren 47 luvun mukaisesti.

Tässä veljekset mainitaan sikojen omistajina. Aikaisemman päätöksen pohjalta näytti, että Esko ja Yrjö eivät enää olisi olleet yhdessä Laurin kanssa, mutta tässä he pitivät karjaa samassa tarhassa. Pentin ja hänen poikiensa vaiheita käsittelevät tuomiokirjamerkinnät päättyivät tähän.

Pentin pojanpoika oli Pentti, joka meni naimisiin Nuutti Savolaisen Anna-tyttären kanssa. Pentti tavataan kirkonkirjamerkinnöissä. Kaukolan kirkonkirjojen pitäminen alkoi vasta vuonna 1752.

Suuri Pohjan sota (Iso Viha) oli alkanut vuonna 1700 ja venäläiset valtasivat Käkisalmen vuonna 1710. Rauha solmittiin vuonna 1721, jolloin alue liitettiin Venäjään. Vuoden 1724 henkikirjassa ei mainita kaikkia niitä Rouhiaisia, joiden olettaisimme kirkonkirjamerkintöjen mukaan tuolloin asuneen Kaukolassa. Joko osa perheestä on sodan johdosta ollut muualla tai asiakirjamerkinöissä on puutteita.

Toivottavasti mahdollisissa jatkoselvityksissä vielä joskus löydämme lisää tietoja!

Sain kuluneena talvena Kaukola-seuran puheenjohtaja Tauno Pessiltä tulosteen sukupuutiedoista alkaen Rouhiaisista 1600- ja 1700-lukujen vaihteesta alkaen. Yhdisteltyäni tiedot aikaisempaan sukupuuluonnokseeni sain erittäin laajan, kolme tai neljä kertaa laajemman sukupuun, mitä aikaisemmin olimme tunteneet. Aikaisemmasta sukupuustamme erkanevat uudet sukuhaarat jo 1700-luvulla.

Tarjotakseni yhteenvedon sukulaisillemme ja mahdollisille muillekin kiinnostuneille olen antanut sen tallennettavaksi kotisivuillemme.

Kuva 1: Sukupuu (klikkaa kuvaa)

Kuvaan 1 on koottu eräänlaiseksi sukupuuksi Kaukolassa 1600-luvulla asuneesta Pentti Rouhiaisesta (k.1697) alkavat sukupolut. Sukupuuhun on yhdistetty sukuseuran toimesta aikaisemmin koottu ja analysoitu aineisto ja Tauno Pessin sukujuttu-ohjelmistosta saamamme Rouhiaisia koskeva osuus. Esko Rouhiaisen s.1872 sukuhaara on niin laaja, että siitä on koottu erillinen kuva, Anna Pusasta s.1881 jatkuva sukuhaara on edellistä laajempi ja siitä tullaan laatimaan vastaava kuva myöhemmin. Kokonaisuudessaan kuva lienee yli 1000 henkilön sukupuu, jossa on vihreällä merkitty sukuseuran kokouksissa esitelty laajuus.

Kuva 2: Eskon (s.1872) sukuhaara (klikkaa kuvaa)

Kuvaan 2 on kerätty eräänlaiseksi sukupuuksi Kaukolassa asuneesta ja Ruovedelle 1940-luvulla muuttaneesta Esko Rouhiaisesta s.1872 alkavat sukupolut.

Tiedot ovat monelta osin vielä tarkistamattomia ja toivon, että saan palautetta mahdollisista virheistä koskien tulkintaani tai muuta epäjohdonmukaisuutta.

Jämsänkoski 18.5.2000
Seppo Rouhiainen

Tähän on kerätty Räisälän/Kaukolan alueella asuneita Rouhiaisten perhekuntia Heljä Pullin kokoaman aineiston mukaan. Näiden mahdollinen sukuyhteys sukuseuran Pentti Rouhaiseen ei käy selville. Kaukola kuului tuohon aikaan Räisälään. Kaukolan pitäjän synnyn jälkeen Räisälässä oli tässä mainituista kylistä Hytinlahti, Makkola ja Unnunkoski.

Hytinlahti

Antti Rouhiainen			vo Kerttu Reijontytär
Talollinen				tk/1686,1687
k. 2.4.1685					|
tk/1675,1685,1686,1687				|
		|_______________________________|
				|
				Antti
				tk/1685,1685,1687,1690
				hk/1692

Antin veli Risto tk/1686,1687, k. ennen 1690?
Puoliso luultavasti se Risto Rouhiaisen leski, joka mainitaan tuomiokirjassa 1690.

Henkikirjassa mainitaan Unnunkoskella Antti Rouhiainen, joka on tuomiokirjatiedoista päätellen eri henkilö kuin nuorempi Antti Hytinlahdessa.

Uskinsaari

Mikko Rouhiainen 		vo 2? N.N.
tk/1680,1683			tk/1687
hk/1688-96			1.puoliso Risto Kuisma, elossa 1678?
 _____|_________________________
|				|
Joonas				tytär
tk/1697				m Aapro Tahvonp. Torsti
				tk/1697

Makkola

			Mikko Rouhiainen
			tk/1674,1675,1685
			hk/1683-92
				|
				Samuli
Mikko Rouhiainen					Mikko Rouhiainen
tk/1667,1668						populi, Järvenpää
(kylää ei mainita; ehkä Makkola?)			tk/1668
	|						(Saattaisi olla sama kuin em. 
	Juho						Uskinsaaren Mikko)
	s. n. 1654?
	tk/1667,1668
(Helisevänjärvi näyttää viittaavan Makkolaan.
Ehkä Makkolan Mikko Rouhiaisella oli pojat Juho ja Samuli)

Mikko Rouhiaisia on ollut ainakin kaksi, ehkä kolmekin.
Tuomiokirjassa 1699 mainitaan leski Maria Mikontytär Rouhiainen Unnunkoskelta. Hän kuulunee jommankumman Mikon lapsiin. Tässä pitänee olla oletus miniäksi.

Variksela

Eerikki Rouhiainen
Talollinen
tk/1705

V:n 1727 verorevisiokirjassa mainitaan Varikselassa Juho Laurinpoika Rouhiaisen autiotila. Eerikki lienee samaa sukua kuin tämä Juho.

Unnunkoski

 				Yrjö Rouhiainen
					|
Yrjö Rouhiainen			Risto Yrjönp. Rouhiainen	Lauri Yrjönp. Rouhiainen
tk/1665,1672			kymmenniekka			Talollinen
(ilman isännimeä)		tk/1669, ehkä myös 1674, 1685	tk/1671

Yrjö Rouhiaisen veljet mainitaan ilman nimeä (ja lukumäärää) 1665 ja 1672-1674 ja 1686 mainitaan Risto Rouhiainen (ilman isännimeä); hän saattaisi olla eri henkilö kuin v:n 1669 kymmenniekka.
Henkikirjassa 1683 mainitaan Yrjö Rouhiainen Rautakoprassa ja 1696 Yrjö Rouhiaisen autiotila Unnunkoskella. Jälkimmäinen on ehkä 1665 ja 1672 mainittu Yrjö.

Kaarlahti

Risto Heikinpoika Rouhiainen	vo N. Tahvontytär Torsti
Talollinen
tk/1697

(Kylä ei tiedossa)

Heikki Heikinpoika Rouhiainen
tk/1667

Nämä Heikinpojat voivat olla veljeksiä tai isä ja poika. Henkikirjoissa mainitaan Unnunkoskella Tahvo Rouhiainen 1688 ja populi, rutiköyhä Juho Rouhiainen 1688-06. He lienevät sukua muille Unnunkosken Rouhiaisille.Räisälän kylässä mainitaan Matti Rouhiainen henkikirjassa 1688. Sukulaisuudesta muihin Rouhiaisiin ei voida päätellä mitään. Edellä olevat sukulaisuussuhteet käyvät joissakin tapauksissa selville tuomiokirjoista, joissakin taas johtopäätökset on tehty vertailemalla henkikirjojen ja tuomiokirjojen tietoja keskenään. Päättely on vaikeaa erityisesti silloin, kun isännimi ja kotikylän nimi puuttuvat. Kaukolan Rouhiaisten polveutuminen näyttää varsin selvältä. Vaihtoehtoja ei juuri ole.

Jos oli yhteenvedon saadessamme kiinnostavaa nähdä näin paljon merkintöjä Rouhiaisista, oli pian todettava, että syntyi vaikeuksia tulkita asioita isän- ja kylännimien puuttuessa.

Rouhiaisen Sukuseura ry. perustettiin tammikuussa 1987 Tampereella, perustamispäätös oli edelliseltä kesältä Ruovedellä. Sukumme oli joutunut lähtemään evakkoon Kannakselta Kaukolan pitäjästä, jossa se oli asunut vuosisatoja.

Ennen sukuseuran perustamista oli sukututkimus, jonka oli allekirjoittanut arkistonhoitaja Kyösti Väänänen Mikkelissä syyskuun 29 p:nä 1982 (Lakkautettujen Seurakuntien Keskusarkisto).

Sukuseuraa perustaessamme tiedettiin kertoa, että sukumme ulottui Kaukolassa 1700-luvun alkupuolella eläneeseen Penttiin asti. Sääntöihin määriteltiin, että sukuseuran jäseniä voivat olla Kaukolan Pentti Rouhiaisen jälkeläiset ja sukuun avioliiton kautta tulleet.

Sukuseuran hallitus päätti 1980-luvun lopulla teettää selvityksen varhaisimmista suvun tiedoista. Työ annettiin Karjala-liiton sittemmin eläkkeelle jääneelle sukututkijalle Heljä Pullille.

Ensimmäinen vastaus Pullilta saatiin 31.8.1988, kun hän kommentoi sukuseuramme silloisen esimiehen Veikko Rouhiaisen kokoamaa sukupolkua.

Mukana seurasi saatekirje:

Palautan ohessa Kaukolan Rouhiaisten sukupuun alun, johon olen tehnyt eräitä lisäyksiä. Esko Rouhiaisesta (k. ennen 1724) ei koskaan saada muita tietoja, kun asiakirjoja ei ole ajalta 1697-1723. Esko Pentinpojan syntymävuosi voi olla vaikka 1712 kuoliniästä päätellen. Rpk:ssa 1753-64 hän on sitä paitsi vanhempi veli. – Vanhempien rippikirjojen syntymävuodet eivät välttämättä ole aivan oikeita, kun niiltä ajoilta ei ole ollut syntyneitten luetteloita. Pietari (s. 1714/rpk.) on selvästi Eskon veli, vaikka häntä ei jostakin syystä olekaan merkitty henkikirjaan 1724. Ihan oikea sukujohto tämä on. Jos olisi oikein hyvä tuuri, niin 1600-luvun tuomiokirjoista voisi löytää joitakin jälkiä varhaisemmista sukupolvista. Etukäteen ei kuitenkaan tiedä. Terveisin Heljä Pulli, sukututkija

Saatekirjeessä olleen vihjeen perusteella päätti hallitus antaa Pullille jatkotehtävän eli poimia tuomiokirjojen otteet Räisälän käräjiltä niissä tapauksissa, jolloin asiakirjassa mainittiin Rouhiainen. Tutkimuksen edistyessä saimme väliaikatietoja (saatekirjeiden päiväyksissä on virheitä, tässä ne on järjestetty loogiseen aikajärjestykseen).

Saatekirje 16.5.1990:

Tuomiokirjojen tutkiminen edistyy, mutta on hitaanpuoleista, kun niiden lukeminen mikrofilmeistä väsyttää silmiä niin, ettei jaksa kovin pitkää aikaa lukea yhteen menoon. Lisäksi Rouhiaiset ovat varsin usein mukana mitä moninaisimmissa käräjäjutuissa. Kun olen jo kirjoittanut puhtaaksi ja kääntänyt nipun käräjäjuttuja, lähetän ne ohessa. Kaikenlaista sitä on Räisälässä sattunut ja tapahtunut 1600-luvulla… Lisää tulee, kun saan valmiiksi. Hyvää Kesää ja hauskoja lukuhetkiä!

Saatekirje 14.12.1990:

Ohessa joukko tuomiokirjojen otteita Räisälän käräjiltä ja valojäljennös v:n 1692 otteesta näytteeksi sen ajan kirjoitustyylistä. Lisää tulee ensi vuoden puolella. Hyvää Joulua ja Onnea Uudelle Vuodelle.

Saatekirje 21.1.1991:

Ohessa tulee viimeinen nippu tuomiokirjaotteita. Nyt ne saa järjestetyksi aikajärjestykseen ja pääsee lukemaan kunnolla, kuka oli tehnyt mitä. On siinä yksi todellinen jatkokertomuskin. On mahdollista, että jokin juttu on jäänyt pois, kun nimet eivät aina ole noissa vanhoissa papereissa oikein selviä, mutta ei niitä pitäisi olla monia; uskaltaisin arvioida, että korkeintaan pari kpl. Olen sen verran tarkkaan käynyt sivut läpi. Jos on kysyttävää, niin minut voi tavoittaa kotinumerosta, sillä minulla ei enää ole päivystystä Liitossa, vaikka vielä teenkin muutaman keskeneräisen työn loppuun. Sukututkinusterveisin, Heljä Pulli

Näin olimme viime hetkellä saaneet tämän asiantuntevan tutkijan kokoamaan aineiston käyttöömme. Tässä yhteenvedossa Heljä Pulli totesi, että henkikirjoissa 1683-1696 mainittu Pentti Rouhiainen on Kaukolan kylän Rouhiaisten kantaisä ja hänen poikansa Esko mainitaan tuomiokirjoissa 1702 ja 1703.

Saamastamme nipusta löytyi 42 eri tuomiota, joista pystytään kohdistamaan 14 kpl oman sukumme esi-isiin.

Esimerkkinä tuolloin kirjoitetusta ruotsin kielestä olkoon nipussa kolmantena ollut tuomio Räisälän syyskäräjiltä 2-3.9.1667 s. 788:

Afsadhes Bengt Rouhiaijnen i Kauckola att bettala 1 Tr hafre för dett hans swijn före Jacob Måndoijnen Upätit hafva, som några af’ Nembden bekänna och Hinrich Hettin skall sådant uthmthä.

Pullin suomennos tästä kuuluu:

Tuomittiin Pentti Rouhiainen Kaukolasta maksamaan 1 tynnyri kauraa, koska hänen sikansa ovat syöneet (ne) Jaakko Montoselta. Eräät lautakunnan jäsenet todistavat tämän ja Heikki Henttinsen tulee ne ulosmitata.

Epäilemättä tässäkin tuomiossa oli kysymys esi-isästämme, vaikka se ei sanamuodosta käykään ilmi. Pentti Rouhiaiseen liittyvät tuomiokirjat löytyvät liitteestä tuomiokirjat Pentin perheestä. Samalla alueella, niin Räisälässä kuin muissakin lähikunnissa oli tuolloin jo monessa kylässä Rouhiaisia. Tuomiokirjoista, joita ei voida yhdistää esi-isiimme on koottu liiteaineisto muut Rouhiaiset.

Kaukolan kylän Rouhiaisista oli Pulli koonnut sukupolun alun alkaen 1600-luvulla eläneestä Pentistä. Pulli oli koonnut myös tuomiokirjoissa mainituista muista Rouhiaisista perhekuntia, joiden sukuyhteyttä esi-isäämme emme tässä vaiheessa saa tietää. Jääsken kihlakunnan historia-teoksessa mainitaan 1600-luvun alkupuolella Rouhialan kylän Rouhiaisille samoja etunimiä kuin tapaamme muutamaa vuosikymmentä myöhemmin Kaukolassa ja Räisälässä. Poikalapselle annettiin usein isän, isoisän tai sedän nimi samoin kuin tytölle vastaava lähisukulaisen etunimi. Voimme vain arvata, tulivatko Rouhiaiset Jääsken Rouhialasta Räisälään/Kaukolaan Ruotsin vallattua alueen Venäjältä.

Rouhiaisen sukunimen mainitaan Jääsken kihlakunnan historia-teoksessa olevan todella vanha.“Rouhialan kylä on saanut nimensä sukunimestä Rouhiainen, joka on peräisin ajalta ennen Pähkinäsaaren rauhaa.” Kyseinen rauha Ruotsin ja Novgorodin välillä sovittiin vuonna 1323. Karjala-lehdessä olleen maininnan mukaan kylästä on nyt tekeillä kylähistoria.

Keräilyn ja erilaisiin historiakirjoihin tutustumisen tuloksena olen saanut aikaan yhteenvetoja ja sukupuuluonnoksia. Saatoin jakaa 10-vuotisjuhlakokouksessa parikymmentä sivua sisältävän monisteen “Rouhiaisten yksitoista sukupolvea Kaukolassa”.

Sukuseuran hallitus päätti myös kerätä talteen tietoja suvun kantapaikoista ja perhekuntien vaiheista. Aineistoa ehdittiin koota myös nyt jo edesmenneiltä sukulaisilta. Tallessa on myös kopioita vanhoista asiakirjoista, niin ikään käytettävissämme on ääninauhoja edesmenneiden sukulaistemme kertomana, valitettavasti tässä asiassa emme vain olleet liikkeellä riittävän ajoissa. Evakkotie muodosti erityisen vaiheen sukumme vaiheissa, samoin sitten käyntimme kotipaikoilla vuosina 1991 ja 1992.

 

Kokouksessa 1999 päätimme mm. Internet-tiimistä ja historiatiimistä sekä sukuseuramme tietojen viemisestä Internetiin. Hallitus kiittää toimeksi saaneita, erityisesti Eeva-Kaisa Rouhiaista Jyväskylästä. Toivomme lukijoiden viihtyvän sivujemme parissa. Saimme syksyllä 1999 yhteyden vuoden nuoreen arkkitehtiin Sari Kivimäkeen, joka oli kesällä 1998 kartoittamassa Kannaksella vanhoja kiinteistöjä ja niiden pihapiirejä. Hän oli ollut majoituneena syntymäkodissani Tontilla. Tätä tietoa seurasi runsas sähköpostiviestien vaihto ja pikainen historiatiimin palaveri tietojen tarkentamiseksi. Kartoitusryhmä tulee saamaan runsaasti täydentävää tietoa. Saimme tietoja talon vaiheista talvisodan ja jatkosodan välissä sekä sitten vuoden 1944 jälkeen.

 

Toivomme sivuilla kävijöiltä kommentteja ja palautetta lisätäksemme ja parantaaksemme sivujen sisältöä. Palaute on tervetullutta myös sukumme ulkopuolelta, mikäli lukijalla on yhteisiä kokemuksia sukumme kanssa. Näin saatamme laajentaa näkökulmaa edelleen.

Seppo Rouhiainen
15.12.99
Jämsänkoski

Luonnos Kaukolan Rouhiaisten sukupuusta. Klikkaa kuvaa, niin se näkyy suurempana.