Kasvuvoimaa
Kasvuvoimaa [Ote kirjasta [KjaK], sivu 203, Urho A. Pessi ja Erkki Rouhiainen muistelevat
Pentin Matti tunnettiin hyvänä maanviljelijänä, jonka pellot kasvoivat. Siinä ei kuitenkaan ollut mitään salaperäistä, vaan kasvu perustui ahkeraan työhön ja voimakkaaseen lannoitukseen. Karjanlantaa riitti kun karjaa pidettiin niin paljon kuin suinkin mahdollista. Sattuipa ohikulkija näkemään Matin kesantopellolla lantaa levittämässä. Eipä malttanut olla sanomatta:
– Sie se paat pellolleis nii paljo sontaa, ett’ kyll’ siitä hyvä sato tulloo jos vaa Jumala vuotta antaa…
– Ei jumalal uo siin ennää mittää tekemist. Ku mie panen tarpeeks paljo sontaa ni se kasvaa ilmanki…
Tuskimpa Matti sentään sillä tavalla sisimmissään ajatteli. Samainen mies näet nähtiin usein sunnuntaiaamuisin istumassa navettarakennuksensa takana olevalla kivellä kasvavaa viljaa katselemassa. Lienee samalla hoidellut omia yhteyksiään kaiken kasvun antajaan koska huulet muodostelivat sanoja, joita kukaan muu ei kuullut.