Einari ja metsälintujen metsästys
Einari ja metsälintujen metsästys [31.7.2002, Jukka Rouhiainen]
Einari kertoi jatkosodan aikana saaneensa kuntoisuuslomaa kolme viikkoa. Matka rintamalta kotiin Kaukolaan oli 80 km, eikä talvisaikaan ollut muuta keinoa kuin hiihtää. Sukset tervattiin hyvin ja kahden muun lomalaisen kanssa oli taival alkanut. Lähes ykdenjaksoinen hiihtäminen oli vienyt toista vuorokautta ja perillä todettiin tervan pysyneen suksenpohjissa. Matka oli kuitenkin kuluttanut suksen pohjaan pitkittäisiä uria, jotka eivät enää tervauksellakaan täyttyneet.
Kotona odotti toinen pyssytyömaa, tosin mieluisampi. Kotirintamalla olevien ruokailuissa metsälinnut muodostivat merkittävän lisän. Teeret ja metsot suolattiin n 30 litran vetoisiin pieniin puutynnyreihin, siten että suolaa oli runsaasti lintujen ymprillä. Näin ne säilyivät hyvin ja käyttöön otettaessa ne lintuja liotettiin vettä vaihtaen pari, kolme päivää. Tuossa ajassa suola liukeni, eivätkä linnut valmistuksen jälkeen maistuneet liian suolaisilta.
Tuon loman aikana Einari kertoi täyttäneensä kolme tynnyriä. Viimeinen ei kuitenkaan tullut aivan täyteen. Tuo vaje oli jäänyt harmittamaan, koska ohilaukauksiakin oli tullut. Toisaalta Katri-äiti oli antanut tunnustusta sanomalla, että onhan se hyvä, kun lomille tullee sellaisiakin, jotka saavat tiinuun lihaa. Kysyin isältä, olivatko muut sitten epäonnistuneet. Vastaus oli yksiselitteinen:”Hyö ei kai vissii onnistunneet nii hyvi” Asiasta ei sen enempää keskusteltu, sillä sellaistahan metsästys on: joskus onnistuu, joskus ei.