Einarin ensimmäinen metsästysretki
Einarin ensimmäinen metsästysretki [1.8.2002, Jukka Rouhiainen]
Einari kertoi ensimmäisen metsästysretkensä tapahtuneen varsin nuorena. Mieli poltteli jo kovasti metsälle vanhempien veljien touhuja seuratessa, mutta lupaa metsälle ei vielä ollut Ukolta irronnut. Pienikokoinen kun oli, ei vielä päässyt vanhempien veljienkään mukaan.
Koulu oli kuitenkin jo aloitettu ja syksyn sadon korjuu pitkällä. Eräänä sumuisena aamuna poika ei voinut vastustaa metsän kutsua, vaan alkoi toteuttaa suunnitelmaansa. Aamulla aikaisin ylös ja suunta kohti suopeltoa (suoniittyä?) yksipiippuisen haulikon kanssa. Haulikko oli tietenkin luvatta otettu, panosten kanssa. Suopellolla oli vielä puimatonta viljaa seipäillä, ollen otollinen paikka teerien ja metsojen ruokailla. Aamusumu ja pellonojat antoivat pienelle pojalle hyvän suojan lintujen lähestymiseen. “Katselin sumun läpi tummia hamoja pellolla, enkä oikein erottanutmitä ne ovat. Pyssy oli minua pitempi, mutta ojanpenkalta sain sen jotenkin laukaistua lintuja kohti.”
Pellon puolelle noustuaan Einari totesi kahden ukkometson saaneet osuman. Toinen makasi hengettömänä, toinen pyöri ympyrää haavoittuneena. Haavoittunut lintu oli pojasta pelottava, lähes hänen itsensä kokoinen. Pyssyllä lintua lyöden hän saikin sen hengiltä, mutta rytäkässä pyssyn perä katkesi. Siitä alkoi pojan mielessä tunnekuohu, jonka suuruuden voimme arvata. Luvatta metsällä luvattomalla haulikolla, luvatta pois koulusta ja vielä haulikon perä katkennut. Kotona odottaisi Ukon ankara selkäsauna moisesta kurittomuudesta. Kierreltyään peltoja ja metsiä tuomiota peläten, alkoi nälkäkin tulla. Samoin tuli mieleen, että toisten palatessa koulusta hänenkin poissaolonsa huomattaisiin. Kotiväen suorittamia etsimisponnisteluja ei kannattanut enää syntilistaan lisätä, joten matka itkuisin silmin ja raskain mielin alkoi. Jälkeenpäin Einari piti tilannetta pahempana kuin palvelukseenastumispäivää, vaikka sinnekin oli menty kolme päivää myöhässä.
Kotona Ukko osui ensimmäisenä vastaan ja tuomiopäivä oli tullut. Einarin nähtyään Ukko oli kysynyt, mistä olet tuollaisen saaliin saanut ? Vastauksen saatuaan Ukko edelleen ihmetteli komeita metsoja ja poika sopersi pyssyn perän katkenneen. “Ei se mitään, kun olet noin komean saaliin kotiin tuonut. Vuollaan uusi perä tukkiin, vuolen sen vaikka itse, kyllä niitä uusia saadaan. Mutta tuollaista saalista ei usein saada.” Koulupinnauksesta ja aseen luvattomasta lainamisesta ei oltu puhuttu mitään.
Ukon kehotuksesta Einari oli mennyt syömään ja olikin kuulemma maistunut tavallista paremmalta. Metsästäjän kannukset oli hankittu.