Kivinen on evakkotie
Johdanto
Rouhiaiset joutuivat jättämään Kaukolan maaliskuussa 1940. Osa suvusta palasi takaisin syksyllä 1941, kun alue oli palautunut suomalaisille jatkosodan hyökkäysvaiheessa. Uusi lähtö tuli sitten kesäkuun 21. päivä 1944. Viimeiset lähtijät jättivät Kaukolan 21. syyskuuta 1944.
Talvisota ja evakuointi
Väestö ja materiaalin siirto- ja majoitussuunnitelman aiheuttamat toimenpiteet aloitettiin Kaukolassa jo syyskuussa 1939. Sisäasiainministeriö antoi tuolloin kansanhuoltolaitokselle määräyksen laatia suunnitelma 3500 rajaseudun asukkaan ja näiden omistaman materiaalin sijoittamiseksi kunnan alueelle, sekä läpikulkevan väestön muonittamiseksi Kaukolassa.
Karjaa siirretään pois Kaukolasta. Lähde [K]
Marraskuun 30. päivänä alkanut talvisota kehittyi etenkin sodan alkupäivinä Suomelle epäedulliseen suuntaan, joten enää ei voitu ajatella väestön sijoittamista Kaukolaan, vaan se oli siirrettävä muualle Suomeen. Ruokailuasemia pidettiin koko sota-ajan Kaarlahdessa, Koverilassa, Kirkonkylässä, Liinamaalla ja Ojajärvellä. Ojajärven asemalla myös kuormattiin tavaroita, jos vain rautatievaunuja oli saatavilla.
Rintamatilanteen kehittyessä kriittisemmäksi oli ryhdyttävä myös Kaukolan väestön evakuoimistoimenpiteisiin. Ministeriö olikin jo määrännyt kaukolaisille sijoituskunnat tällaisen mahdollisuuden varalta.
Jo joulukuun lopussa 1939 lähti ensimmäinen, etupäässä vanhuksia, naisia ja lapsia sekä sairaalloisia henkilöitä käsittävä joukko kohti sijoituskuntia. Tästä alkoikin Kaukolan varsinainen evakuointi.
Maaliskuun 13. päivä tuli voimaan talvisodan rauha. Uusi raja erotti nyt Kaukolan muusta Suomesta. Oli ryhdyttävä pelastamaan mitä enää pelastettavissa oli. Maantienvarsiin alkoi ilmestyä huonekaluja, viljaakin, maanviljelyskoneita ja vaatetavaraa. Täysin kuormattuja kuormia, eläinryhmiä perässään, alkoi virrata uutta rajaa kohti. Talvi oli paksuluminen, uudet rajalle johtavat tiet olivat pehmeitä ja vaikeakulkuisia, ja moni eläin väsyi matkalla ja jäi tienpuoleen.
Kaukolan kirkko
ylin osa tuhottuna.
Lähde [KjaK]
Jatkosota ja takaisinvaltaus
Suomalaisten hyökkäys Laatokan Karjalan valtaamiseksi alkoi heinäkuun alkupuoliskolla. Sortavala vallattiin noin kuukauden kuluttua, minkä jälkeen hyökkäys jatkui yli vanhan rajan Itä-Karjalan puolelle.
Hyökkäys Karjalan kannaksen valtaamiseksi alkoi heinäkuun viimeisenä päivänä 1941. Se eteni nopeasti ja menestyksekkäästi. Perääntyvien venäläisten pahoin polttama Käkisalmi vallattiin 21.8., ja Karjalan pääkaupunki Viipuri noin viikkoa myöhemmin. Syyskuun alkuun mennessä oltiin jo vanhalla rajalla, joka ylitettiin hieman vain paikka paikoin edullisempien puolustusasemien saamiseksi.
Kaukola valloitettiin 10. – 20.8.1941 välisenä aikana. Kirkko menetti silloin torninsa yläosan kun sinne sijoitettu vihollisen tykistön tulenjohtopaikka oli tuhottava.
Kaukolan kunnanesikunta sekä 169 puhdistus-, rakennusten korjaus- ja sadonkorjuutöihin valittua henkilöä lähti kohti kotipitäjää tarkoitusta varten saadulla ylimääräisellä junalla Äetsän asemalta 19.8.1941. Kaukolaan saavuttiin 21.8. aikaisin aamulla raunioiden vielä savutessa Kaarlahden aseman tienoilla valtaustaistelujen jäljiltä. Kaukolaisten varhaista liikkeellelähtöä todistaa mm. se, että kunnanesikunta jopa vangitsi kuusi vihollissotilasta. Samaan ei mikään muu kunnanesikunta liene yltänyt.
Paluu
Paluulupa voitiin aluksi myöntää kaikille yli 15-vuotiaille, jotka myös saivat oikeuden ostaa kahden viikon korttiannokset etukäteen. Isorokkorokotus oli pakollinen. Palaajat saivat vapaan rautatiematkan ja tarvittaessa tavaravaunujakin käyttöönsä.
Talvi 1941 alkoi varhain ja siitä tuli poikkeuksellisen kylmä. Vain osa heinäsadosta saatiin korjattua, myös rehupula jarrutti paluumuuttoa. Takaisinmuutto alkoi laajana ja kokonaiset perheet yleisemmin käsittävänä vasta maaliskuun puolivälissä 1942. Kuntaan palasi toukokuuhun 1944 mennessä noin 90 % Kaukolan vuoden 1939 väestöstä. Lukuun eivät sisältyneet rintamamiehet. Hieman korkeampaan lukuun pääsivät ainoastaan naapurikunta Räisälä ja Sortavalan kaupunki.
Uusi lähtö
Evakkotie toisen kerran edessä. Lähde [KjaK]
Kaukolan evakuoinnista vastanneet saivat jo maaliskuussa 1944 määräyksen ryhtyä kaikessa hiljaisuudessa valmistelemaan toista evakuointia. Karjalan kannaksen kansan toinen evakkovaellus alkoi kesäkuussa 1944 venäläisten 9.6. alkaneen suurhyökkäyksen taukoamattoman tykkitulen säestämänä. Kaukolan läpi toinen toisensa jälkeen kulkeneet kolonnat antoivat aavistaa omankin vuoron olevan lähellä.
Kaukolan evakuointikäsky tuli sotilaspiiristä 21.6. klo 6.30. Vanhukset, lapset sekä muut karjan ja tavaroiden kuljettamisessa tarpeettomat evakuoitiin samana päivänä sotilaspiirin tarkoitusta varten lähettämillä kuorma- ja linja-autoilla. Kunnan tyhjentäminen sujui nopeasti, jo kahdessa päivässä pitäjä oli asukkaista tyhjä, vain noin 100 evakuointiorganisaatioon kuulunutta miestä jäi edelleen autioksi muuttuneeseen Kaukolaan.
Kesäkuun lopussa vihollisen eteneminen pysähtyi ja rintamalinja vakaantui. Näytti siltä, että Kaukolaan jäänyt omaisuus voitaisiin pelastaa, mutta siellä olleet evakuointiorganisaation miehet eivät siihen riittäneet. Heräsi ajatus työkuntoisen väen takaisin kutsumisesta sadonkorjuu- ja evakuointitehtäviin. Yli 16-vuotiaille kaukolaisillekin tarjoutui silloin tilaisuus osallistua tuiki tärkeisiin kotipitäjän sadonkorjuutöihin. Osaksi määräysten nojalla ja osaksi vapaaehtoisuuteen perustuen Kaukolaan palasi usean sadan henkilön työvoima, jonka avulla lähes koko kunnan viljasato kyettiin korjaamaan ja evakuoimaan.
Syyskuun 23. päivänä 1944 klo 23.00 lähtivät viimeiset kaukolaiset kotipitäjästään kuorma-autolla kohti uusia asuinsijoja ja uusia kohtaloita.
Hyvä sukulainen!
Mikäli Sinulla on tietoa perheesi tai sukuhaarasi evakkotaipaleesta, jaathan sen meidän muiden kanssa. Kiitos!
Katri Rouhiainen
24.2.2000
Tampere